Hungarologische Beitrage 10. Universität Jyväskylä (1997)
1. Tutkimuksen teoreettinen taust - 1.2. Kokemuksen ulottuvuudet ja historia
sä Euroopassa (Die Zeit 7.11.1986; ks. myös Hentilä 1994, 269-279). Edellisen perusteella tulkinnasta seuraa poliittisia implikaatioita tai ainakin se on myös jollakin tavalla sidoksissa olemassaolevaan vallankäyttöön. Tässä olennaisinta ei ole silti se, pitikö edellinen tulkinta paikkansa, sillä politiikassa ratkaisuja ei välttämättä tehdä sen perusteella, miten asiat ovat vaan miten niiden oletetaan olevan. Tämä olettaminen toteutuu symbolien välityksellä, sillä ne muovaavat, luovat mutta myös syrjäyttävät ja vääristävät aistien välittämää tietoa (vrt. Edelman 1971, 2). Poliittinen symboli on silloin, kun symbolin oletettuun tulkintaan liittyy merkitystä koskevia ristiriitoja. Mukana on tällöin Koselleckin käsite odotushorisontti (Erwartungshorizont), joka toimii samoin kuin kokemustila. Jonkin henkilön persoonalliset ja interpersoonalliset odotukset ovat läsnä myös nykyisyydessä ja konstituoivat alati muuttuvaa odotushorisonttia (Koselleck 1979, 349-379). Oikeistoon yhdistettyjen tulkintojen liittäminen Saksan liittotasavallassa juuri oikeiston valtakauteen riitti määrittelemään nykyistä toimintaa, sillä tulkinnoista taistelemalla taisteltiin myös yhteiskunnallisista arvoista. Näin historia toimii osana poliittista argumentaatiota, jossa se tekee ajasta mielekästä aikaa. Se on tärkeä rintama semanttisessa valtataistelussa, jossa omalle toiminnalle haetaan kulttuurista ja poliittista oikeutusta. Eräänlainen menneisyyden ja kulttuurin herruus on valtaa myös nykyisyydessä, sillä menneisyyden avulla tulkitaan myös nykyisyyttä (Rüsen 1990, 11-13). Mennyt on siten riippuvuussuhteessa nykyisyyteen. Toisaalta julkisuudessa on myös olemassa erilaisia intressiryhmittymiä, jotka käyttävät ja suorastaan tarvitsevat itselleen historian. Vaikka oman itsen toiminnan sijoittaminen laajempiin yhteyksiinsä on jo perin inhimillistä sinänsä, politiikassa jonkinlaisen tradition omaaminen lisää poliittista uskottavuutta ja painoarvoa. Näin historiaa rakennetaankin jo tulevaisuutta ja tulevaisuuden tarpeita vastaavaksi. Politiikan kannalta onkin analysoitava enemmän tätä nykyisyyttä, sen ulottuvuuksia sekä suoria ja epäsuoria yhteyksiä itse politiikkaan. Nykyisyydessä läsnä oleva menneisyys, kokemus ja jo kirjoitettu historia liittyvät ihmisten hyvin herkkää aluetta koskettavaan niin symboliseen kuin konkreettiseenkin politiikkaan. Tässä historioitsijat 17